Kansannäytelmät ja kansankomediat muodostivat työväenteattereiden ohjelmistojen selkärangan. Parhaassa tapauksessa ne täyttivät sekä aatteen ja taiteen vaalijoiden että suuren yleisön toiveet.

Tuttuja kotimaisia näytelmäklassikoita esitettiin ahkerasti. Myös uudempien, sekä koti- että ulkomaisten kansanomaisten näytelmien osuus kasvoi 1930-luvun vaihteen myötä. Koomiset kansankuvaukset tarjosivat näyttelijöille herkullisia luonnerooleja.

Käsitellessään työväenliikkeelle tärkeitä aiheita, kuten moraalikäsityksiä, saivat kansankomediatkin arvostusta, ”kunhan päähuomio kiinnitettäisiin sosiaalisiin, taiteellisesti päteviin draamoihin”, kuten aikalaiskriitikko totesi.