1920-luku oli operettien kultakautta. TTT:ssa niitä esitettiin vuosittain useita. Raskaasta huviverosta huolimatta ne tuottivat, mikä kertoo suurista yleisömääristä ja kannattavuudesta.

Operetilla oli työväenteattereissa eri merkitys kuin porvarillisessa teatterissa. Operetit olivat voiman osoitus. Teatteri panosti sekä ajallisesti että rahallisesti niiden esittämiseen. Tarvittiin karismaattiset, tanssi- ja laulutaitoiset näyttelijät, orkesteri, taitava ohjaaja ja tanssien ”järjestäjä” sekä näyttävät puvut ja lavasteet. Loisteliaat operetit toimivat siis taiteellisen tason ja teatterin henkilökunnan osaamisen näyttönä.

Operetteja moitittiin pinnallisesta koreilusta ja haukuttiin markkinarihkamaksi. Niiden kiistämätöntä suosiota työväestön keskuudessa selitettiin milloin talouslamalla, milloin yleisön puutteellisella sivistyksellä. Operettien maailma tarjosi joka tapauksessa mahdollisuuden paeta arkea ja todellisuutta lumoaviin päiväunelmiin.