Lauri Haarla edusti kotimaista ekspressionismia. Kalevalaisaiheinen Lemmin poika sekä balladimainen Synti nousivat suosituiksi 1920-luvun näytelmiksi. Ne sisälsivät mystisiä, kansallisromanttisia ja yliluonnollisiakin piirteitä, ja perustuivat kielelliseen tyylittelyyn.