Harjoituksia tilaan
Tutkimusretki tilaan kannattaa aloittaa virittävillä harjoituksilla, mahdollisessa harjoitustilassa, ennen siirtymistä vaikkapa museon ympäristöön, laajempaan tilaan. Tila antaa työskentelylle konkreettiset puitteet, mutta on hyvä tarkistaa myös oman tilan suhdetta ja tarvetta itseen ja muihin. Ryhmä on tullut jo tutuksi. Näiden ihmisten kanssa tulemme työskentelemään, mutta miten he kokevat oman tilansa ja tilan ympärillään? Kuinka paljon tilaa he tarvitsevat, missä menee jokaisen oman tilan tarpeen rajat? Miten ympäröivä tila vaikuttaa siihen, miten se kanssa tullaan työskentelemään? Miten hahmotamme tilaa, miten työskentelemme samassa tilassa, miten havainnoimme samaa tilaa mahdollisesti aivan eri tavoilla? Miten pääsemme samaan tilaan erilaisina kokijoina? Pääsemmekö koskaan samoihin tiloihin? Harjoituksia voi keksiä itse lisää, antakaa tilan synnyttää niitä!
Tilaa itsen ja toisten välillä
Vakoilu. Valitse henkilö, jonka vain itse tiedät. Vakoile häntä hänen huomaamattaan ja lyhennä välimatkaa koko ajan. 5m- 4m- 3m- 1m- 1/2m- 1 cm. Harjoitusta voi varioida myös niin, että valitset jonkun jota seuraat, jonkun jota välttelet ja lisäyksenä vielä, niin että välteltävän ja itsesi välissä on aina joku kolmas henkilö ’suojakilpenä’.
Pysähdykset. Kävelyä tilassa, niin että ilman erillistä sopimusta saa pysähtyä. Kävelyä voi jatkaa vasta kun joku pysähtyy taakse seisomaan. Impulssista liikkeelle. Kun on liikahtanut, voi katseella varmistaa, seisoiko joku takana. Tilassa on oltava kuitenkin koko ajan liikettä.
Suohon uppoaminen. Jaetaan ihmiset esim. 1,2,3,4 . Kun ohjaaja huutaa numeron, ne numerot alkavat hitaasti vajota suohon, muut tulevat pelastamaan, ottamaan vastaan. Tämän jälkeen jatkuu kunnes ohjaaja huutaa taas uuden numeron. Olkaa tarkkoina ettei kukaan pääse uppoamaan, tuntekaa ja olkaa tietoisia tilasta koko ajan.
Parvi. Otetaan noin neljän hengen ryhmät. Mennään salmiakkikuvioon peräkkäin. Ensimmäinen alkaa liikkua musiikin tahdissa ja muut toistavat perässä. Jos on tilaa, parvi voi liikkua ympäri tilaa. Vetäjän vuoro vaihtuu, kun joku muu kääntyy selin parveen päin. Yhteinen kuuntelu.
Yhteinen rytmi. Vapaata kävelyä musiikin tahdissa ympäri tilaa. Anna katseesi kiinnittyä tilaan tai muihin ihmisiin, päästä katse irti ja siirrä seuraavaan impulssiin jne. Kävely tilassa jatkuu, jokainen kävelee omalla tavallaan ja rytmillään. Kuunnellaan muita ja pikkuhiljaa aletaan hakea yhteistä rytmiä kävellä. Kukaan ei määrää tahtia vaan se syntyy ihmisten välille itsestään, kuuntelemalla toisia. Kävellään. Ohjaajan merkistä aletaan kiihdyttää tai hidastaa. Voidaan kokeilla myös pysähtymistä ja uudestaan liikkeelle lähtöä, myös yhtä aikaa hyppäämistä tai kääntymistä.
Ympäröivä tila
Tilassa ajelehtijat. Jokainen kulkee, ajelehtii, tilassa. Älkää suunnitelko etukäteen mitä aiotte katsoa vaan anna huomion kiinnittyä sinne minne se kiinnittyy. Älä ota kontaktia muihin vaan katso miten tila vaikuttaa; mitä näet, millaisiin asioihin huomiosi kiinnittyy? Huomiosi voi kiinnittyä vaikka sähköjohtoon tai sitten näyttelyesineeseen. Mitä näet? Näetkö jotakin sellaista, jota muuten et olisi huomannut? Mitä kuulet? Toisten ihmisten askeleita, hengitystä, millaisia ääniä tila tuottaa? Mitä haistat? Miltä tila tuoksuu? Voitte kirjata jälkeenpäin kokemuksia ja huomata kuinka aistit avautuivat toisenlaiseen tilan kokemiseen. Voitte jakaa ryhmän kanssa huomioitanne.
Valoja ja varjoja. Leikkikää tilan valoilla ja varjoilla, rakentakaa lisää ja muunnelkaa niitä jos mahdollista. Sammuttakaa loisteputket tai siivousvalot, sytyttäkää päälle, sammuttakaa uudelleen. Piiloutukaa varjoihin ja astukaa valoon. Käyttäkää taskulamppuja, led-valoja. Valon heijastumia pinnasta, heijastimia, vedellä täytettyä lasimaljaa, discopalloja, peilejä. Mitä voitte kertoa valolla? Lisätkää liikettä, tekstiä ja ääntä, valo on yksi esiintyjä.
Ääniä. Millaisia ääniä tilassa on? Museon sähkölaitteiden hurinaa, videoita, näyttelyn rakennettu yleisäänimaisema. Voiko niitä hyödyntää harjoitteissa, millaisia impulsseja ne synnyttävät? Luokaa äänimaisemia aiheeseenne liittyen, käyttäkää omaa ääntänne, kehoistanne, pinnoista tai soittimilla tuotettuja ääniä. Jos esitystilanne on erillinen, voitteko siirtää äänimaiseman sinne?
Sokkokuljetus. Jokainen leikkijä valitsee itselleen parin. Toinen parista laittaa silmät kiinni/laitetaan side silmille. Toinen parista on näkevä ja mykkä, toinen parista on sokea (hänelle voidaan laittaa liina silmille). Näkevän parin tehtävänä on kuljettaa sokeaa paria rauhallisesti ympäri tilaa. Leikkijöitä kannattaa muistuttaa hiljaa olemisesta ja hyvästä käsiotteesta. Kuljettajan tulee ohjata sokeaa rauhallisesti ja turvallisesti (esim. muihin törmäämättä). Leikkiä voi kehitellä niin, että kuljettajat vaihtavat sokeaa kuljetettavaansa äänettömästi katseilla kommunikoiden. Ketään kuljetettavaa ei saa jättää pitkäksi aikaa odottelemaan yksin, koska se tekee helposti olon turvattomaksi. Leikki voidaan lopettaa siihen, että sokeat yrittävät kasvoja ja hiuksia tunnustelemalla arvata, kuka heitä on viimeisenä kuljettanut. Sen jälkeen kuljettajista tulee sokeita ja sokeista kuljettajia. Leikin jälkeen on hyvä keskustella, miltä sokeana oleminen tuntui ja miksi, entä millaista oli kuljettaa? Millaisia kokemuksia tilasta näin syntyi, tiesittekö missä kuljitte?
Oma paikka tilassa Tilat, joita voi käyttää, ovat vapaata aluetta. Jokainen kiertelee tiloissa ja valitsee sieltä itselleen paikan, joka jotenkin kiehtoo tai herättää jonkun ajatuksen, mahdollisesti liikettä tai tekstiäkin. Paikka voi olla vaikka museon perimmäisin nurkka tai jonkun esineen vieressä. Ryhmä kiertää katsomassa jokaisen tilan ja jokainen saa vuorollaan kertoa miksi valitsi paikan, mitä ajatuksia tai tunnelmia se herätti. Mikä tilassa oli mielenkiintoista?