2. Pilotin päiväkirja – tila
On ihanaa kun on tilaa harjoitella. Koko museo, kuka saa harjoitella koko museossa aivan rauhassa? Olemme aika etuoikeutettuja. Välillä tuntuu myös, että Teatterimuseon koko käytettävissä oleva tila onkin niin suuri, että miltei hukumme sinne. Meitä on viisi, toisinaan seitsemän kehoa. Pieni ele, teko, teksti tai liike ikään kuin katoaa jonkun toisen impulssin vyöryessä tilalle. Täytyy rajata, täytyy harjoitella lähempänä toisiamme. Ihan kuin ulkona riehuva lumisade valtaisi sisätilankin, sitä tulee vain koko ajan lisää ja lisää ja se lisääntyy muodostuen vuoriksi. Haluaisin viedä meidät pieneen lämmitettyyn huoneeseen tulen äärelle. Sama kaipuu kaikuu myös ryhmässä ja lopulta ”nuotiopiiri” päätyy yhdeksi esityksemme osaksi! Tartuimme hetkeen ja siihen mikä oli vaikeaa, ja siitä syntyikin intiimi ja lämmin kohtaaminen, kysymyksenä ”kuka sinä olet?”. Itse näyttelytilassa joka päivä työskennellessäni, saan kuitenkin valtavia oivalluksia siitä, miten muut tilan näkevät ja sitä käyttävät.
Välillä on ahdasta. Kaikilla on kauheasti töitä, opiskelua, oman elämän kiemuroita, flunssaa, aikataulun muutoksia, deadlinet paukkuvat päälle, taivas pimenee ja valkoiset vuoret kasvavat ulkona. Suunnitelmat menevät uusiksi. Odotan ovella lumimyrskyssä tarpovia ihmisiä, väsyneitä kasvoja ja kehoja, kuin omaa peilikuvaani. Ovi jäätyy käteen ja matkaamme meidän tiloihimme. Onneksi pääsemme sinne aina, poikkeamme suunnitelmista ja kokeilemme muuta ja virkeys ja voima palaavat. Katselen Teatterimuseota eri tavalla, toisin kokeminen ja näkeminen on tullut arkeeni. Näen tiloja ja kulmia eri tavalla kuin ennen. Otan kuva. puristus, kapea rako, jonka takana on tilaa. Hengitä ja usko pääseväsi läpi, kokeile eri päin ja yhtäkkiä kaapit tai esteet liukuvatkin syrjään.
Tila tarjoaa meille hauskoja hetkiä, juoksemme käytävillä, leikimme piilosta ja seikkailemme näyttelyssä pukukopin kanssa. Käytämme valoja ja ääniä, rooliasuja, etsimme koko ajan uutta tilaa jota kohdata ja käyttää. Miten nähdä tila toisin kuin siten mihin museovieraan katse on tarkoitettu kohdistaa. Olemme hämmentyneissä tiloissa Kuvia nyky-Suomesta − 2000-luvun teatteria –näyttelyssä . Millaisia tiloja se meissä herättää? Tilana se on kuitenkin oivallinen sinne sijoittuvalle performanssi- installaatio –tyyliselle esityksemme osalle.