3. Pilotin päiväkirja – aihe ja harjoitusvaihe
Pyörittelemme aiheita, mitä haluamme sanoa, mitä tuntuu meistä tärkeältä käsitellä ja esittää? Miten jokaisen ääni tulee kuuluviin? Teemme yhdessä listoja ja keskustelemme aiheista. Ohjaajana ehdottelen ja yritän koota ajatuksia kaikista jo tekemistämme harjoituksista. Mitä sieltä on noussut esiin? Toisin näkeminen ja kokeminen, on mukana tekemisessämme vahvasti, kuten myös kysymykset ”Kuka sinä olet?” ja ”Miksi ei?”. Emme halua tehdä aiheesta vaikeampaa, koska siinähän ne ovat. Identiteetti, kehollisuus, oletko se jota esität, syrjäytyminen, kuka jää ulkopuolelle, valta. Tilallisia kohtaamisia ja henkilökohtaisia puheenvuoroja, vakavaa ja kevyttä, syvissä vesissä ja pinnalla kuplimassa. Valo-ja äänilaboratorion lattiassa oleva lamppu häikäisee ja antaa voimaa aiheemme kirkastumiselle. Aurinkokin näkyy välillä lumikasojen takaa. Otan siitä lampusta kuvan.
Teemme lisää harjoituksia, hullulla tahdilla ja saamme kasattua pieniä käytettäviä palasia. Palasia syntyy, miten tästä tulee kokonainen esitys? Ei voi tietää vielä, tehdään, nauretaan. Liikututaan ja ihastutaan siihen mitä saamme yhdessä aikaan. Roolit vaihtelevat ryhmässä pellestä diktaattoriin, diivaan, mörköön ja mahtavaan velhoon. Pidämme hauskaa, olemme äänekkäitä, viemme tilaa ja Teatterimuseo ei tunnu enää liian suurelta. Tila on hallussamme, mutta silti tarpeeksi vapaana yllättämään meidät aina. Tuntuu että kaikki virtaa taas, välillä täytyy käydä etäämmällä. Teemme samoja harjoituksia kuin alussa ryhmäytyminen-vaiheessa ja löydämme jotenkin toisemme uudelleen. Ullakon nukketeatterinuket louskuttavat ja päästelemme höyryjä. Videokamera heiluu naurusta. Niissä nukeissa olemme me. Otan kuvan, tulen aina muistamaan nukeista juuri tämän ryhmän.
Aihe ja harjoitusvaihe on aina ihana, siihen liittyy toimintaa, joka synnyttää taas edelleen virtaa ja energiaa. Tämä tuntuu olevan yhteistä ryhmällemme, toiminnan kautta loikimme ja luomme materiaalia yhä kiihtyvään tahtiin. Ihailen tanssijoiden kehollisuutta ja taitoa. Emme jää kiinni tekstiin vaan ilmaisemme muulla tavoin. On kutkuttavaa lähteä pian kokoamaan esitystä siitä materiaalitulvasta, jonka olemme saaneet aikaan. Paljoudesta on helpompi lähteä karsimaan ja tarkentamaan kuin siitä että yrittää väkisin laajentaa jotain, jonka onkin tarkoitus pysyä sen kokoisena kuin se on.