ESITYKSEN OSA-ALUEET
Devising-menetelmällä rakennetussa esityksessä osallistujilla on myös mahdollisuus päästä kokeilemaan erilaisia työnkuvia. Jo yhdessä aiheen valitseminen, pohjatyön tekeminen, keruu sekä materiaalin tuottaminen ja ideointi rikkovat perinteisimmän ohjaaja-näyttelijä -asetelman. Voi olla (myös) virkistävää ja avartavaa päästä kokeilemaan uusia tekemisen osa-alueita ja tekijärooleja, jotain sellaista, mitä ei ehkä ole koskaan kokeillut tai sen merkitystä ymmärtänyt. Keskeistä on omien mukavuusrajojen ulkopuolelle meneminen, siihen kannattaa rohkaista tutussa ryhmässä ja antaa konkreettisia ehdotuksia, harjoitteita ja vihjeitä ”toisin kuin mulla on tapana” – tekemisen kokeiluun. Kokeilu ja tutkailu ruokkii uusia oivalluksia itsestä ja ympäristöstä ja pitää yllä esityksen tekemisen virettä. Saattaa löytyä yllätyksiäkin: esimerkiksi henkilö, joka on aina keskittynyt vaikka valosuunnitteluun, huomaakin nauttivansa esittämisestä täysin siemauksin. Samalla totuttujen roolien rikkominen voi antaa omaan osa-alueeseen uusia näkökulmia ja tulevaan esitykseen mahtavia ideoita, joita ilman roolinvaihtoa ei olisi osannut ajatellakaan. Älkää pelätkö myöskään (mahdollista) tyhjää esitystilaa vaan nähkää se mahdollisuutena tilallisiin asemointeihin ja miettikää tarkkaan mitä sinne tarvitsette, ettei tila muutu ”sisustukseksi”.
Ajatuksia osa-alueisiin.
Pukusuunnittelu. Millaiset ovat esiintymisasunne? Toimisivatko irralliset ja mahdollisesti hyvinkin erilaiset osiot paremmin yksinkertaisella ja yhtenäisellä perusasulla? Voisiko perusasu olla vaikka yksivärinen paita ja housut, joiden päälle lisäätte tarvittavia asusteita esim. hatun, huivin, takin tms.? Vai perustuuko puvustuksenne kierrätysmateriaaleista loihdittuihin, esim. sanomalehdestä tehtyihin ratkaisuihin, työhaalareihin, punaisiin mekkoihin tai omiin arkivaatteisiin? Mitä puku kertoo aiheestanne, vai haluatteko, ettei se kommentoi aihetta millään tavalla tai on ristiriidassa sen kanssa?
Lavastus. Tila tai tilat, jossa esityksenne tapahtuu, on varmasti tässä vaiheessa selvillä. Jos olette keskellä näyttelyä, tila on jo rakennettu ja kyse on siitä, miten käytätte näyttelyä näyttämönä. Jos teillä on tyhjä erillinen tila, miten saisitte sinne siirrettyä näyttelyn elementtejä ja teemoja? Riittäisikö yksi esine, näyttelykuva tai patsas kuvasta? Onko teillä mahdollisuus projisoida tilaan materiaalia?
Valosuunnittelu. Olette leikitelleet tilan valoilla - käytättekö jo olemassa olevaa valaistusta vai onko teillä mahdollisuus rakentaa lisää valoja tilaan? Muistakaa edelleen muut valonlähteet, taskulamput, kehoon kiinnitettävät led-valot, kännyköiden näyttövalot. Avotuli valonlähteenä ei museo-olosuhteissa tule kysymykseen, mutta tulenkin läsnäolon ja lämmön voi tarvittaessa luoda tilaan toiminnallisesti, liikettä ja ääniä käyttäen.
Äänisuunnittelu. Miten hyödynnätte itse tuottamianne äänimaisemia, sanakuoroja, hiljaisuutta, kuiskauksia tai huutoa? Entä otatteko impulssit pelkästään näyttelyn äänistä? Voitteko nauhoittaa kännykällä, tietokoneella tai sanelukoneella ääntä ja muokata sitä vaikka helpolla äänenkäsittelyohjelmalla, joka löytyy nykyään melkein joka tietokoneesta?
