PALASISTA ESITYKSEKSI
Millainen on esityksenne muoto? Mihin pyritte rakenteellanne? Saavutetaanko sillä mitä halutaan eli saatteko rakenteen kautta haluamanne aiheen esiin, aihe, johon olette sukeltaneet ja tutkineet sitä eri harjoitusten avulla, vapaasti assosioiden ja ideoiden. Millainen muoto tukee sitä?
Suljettu esitysrakenne on tyypillisimmillään aristotelinen draama; alku, keskikohta ja loppu. Avoin esitysrakenne voi olla muodolla leikittelevä, katkelmista koostuva tai vaikkapa rinnakkaisesti kulkevat aiheet, kuvat, teksti, valo, ääni ja liike, jotka antavat tilaa assosioinnille. Aihe on laajentunut, eikä sitä välttämättä yritetä selittää, tarjota ratkaisuja tai ”vääntää rautalangasta” katsojalle. Esityksessä tapahtuville asioille ei tarvitse ole järkeviä selityksiä tai se ei ehkä etene loogisesti ”alku, keskikohta ja loppu” –rakenteella. Esitys voi olla unenomainen ja pirstaloitunut. Tilaa jää katsojalle oman mielekkään kokemuksen rakentamiseen.
Muotoja kannattaa hakea ja lainata muista taiteenaloista, luonnosta, rituaaleista, mediasta tai vaikka tekniikasta. Rakennatteko esityksenne tv-kanavan ohjelmatarjonnan, luonnon kiertokulun tai koneen käyttöohjeiden muotoon? Vai onko se maalauksen pinta tai partituuri erilaisille soittimille? Miten esitysjärjestys muodostetaan, arvotaanko se vai järjestättekö sen yhdessä palapelimäisesti kooten? Kokeilkaa erilaisia esitysjärjestyksiä, elementtejä rinnakkain ja peräkkäin. Millaisia mielleyhtymiä niiden liitosta syntyy? Katsoja alkaa itse rakentaa näkemästään kokonaisuutta, yhdistävänä tekijänä kaikessa on valitsemanne aihe. Luottakaa katsojan kokemukseen ja kykyyn muodostaa irrallisista osista itse syy-seuraussuhteita.
Millaisia turvallisuus- ja esteettömyyskysymyksiä museossa on ratkaistavana? Onko paikkoja mihin ei saa mennä, nojata, astua tai koskea? Pääseekö katsoja esityksestä turvallisesti ja itse kesken pois, jos sellainen tarve ilmenee? Ovatko tilat esteettömiä, jos eivät saako niistä esteettömiä tai miten asia viestitään?
Missä yleisö/katsojat/kokijat ovat? Kuljetaanko esityksessä jonkun johdattamana paikasta toiseen, vai pysyykö yleisö (kokijat) koko ajan samassa paikassa? Istutaanko, seistäänkö vai kenties maataan? Onko teillä selkeä paikka katsomolle vai onko yleisö hajalleen ripoteltu? Saako yleisö itse päättää, valita mitä osaa esityksestä seuraa vai onko katsomissuunta ja katsomisjärjestys määritelty?
Missä esittäjät ovat? Ovatko kaikki koko ajan näkyvillä vai mahdollisten kulissien tai elementtien takana tai toisessa tilassa? Jos esitys kiertelee ja liikkuu, seuraavatko muut esiintyjät kokijoiden mukana vai odottavatko omissa pisteissään? Vaihdetaanko (mahdollinen) rooliasu ja rekvisiitta toiseen tilassa kokijoiden edessä vai piilossa?
Materiaali. Ottakaa esille kaikki muistiinmerkitsemänne materiaali. Voitte halutessanne jaotella kaikki pienet ’kohtaukset’ ja paloitella ne. Kerääntykää yhdessä palapelin äärelle.
Seuraavaksi lähdetään päämäärätietoisesti ja kunnianhimoisesti tähtäämään kohti esitystä. Liitetään harjoitteet ja tekeminen perustellusti tähän tähtäimeen, esitykseen valittuihin aiheisiin. Tehdään liike- ja improharjoitteita, poimitaan materiaalin runsaudesta kohtauksia, otetaan mukaan halutut, kiinnostavat, yllättävät käänteet, valittua aihetta ilmentävät ja myös sen esittämistä kiehtovasti hämmentävät ja ristiriitauttavat kohdat, kootaan palasista esitys.
Esimerkkinä pilttiprojektin esityksen ”Miksi ei?” löyhä esitysjärjestys.
Ala-aula- Hissin ovi avautuu ja sieltä tulee esiin pukukoppi, jonka sisällä esiintyjät K, Z, E ja T. Pukukoppi liikkuu ala-aulan tilassa, kuullaan takahuoneen/backstagen ääniä. Puhuvat esitysjärjestyksestä, fiiliksistä, jännityksestä, yleisöstä, omista henkilökohtaisista asioistaan. Ajatuksena se, että kuullaan jotain sellaista joka on tai jonka ehkä kuuluisi olla privaa.
- Kun koppi on kiertänyt ja oleskellut siellä aikansa niin lähtee hissillä ylös. Ylhäällä, koppi viedään Backstagelle odottelemaan.
- Koppi jakaa käsiohjelman jossa on ohje saapua ylös 2. kerrokseen 5 minuutin kuluttua.
- Sitten aloitus museon aulassa.
- Hissin ovet avautuvat ja yleisöä odottaa 2 hymyilevää henkilöä E ja K. ”Arvoisat kokijat tervetuloa Teatterimuseoon”.
- Tilan selittäminen, simultaanisesti, suomen kielellä. (Pitäkää huoli että yleisö mahtuu sisään, voi esim . johdattaa vähän luiskalle päin)
- Jossain vaiheessa , kun tuntuu siltä, Z pyytää yleisöä siirtymään luokseen/seuraamaan häntä. Puhuu venäjää, vuorotellen tilan selittämistä ja fiilistelyä (E menee seisomaan pylvään lähettyville, K menee koppiin).
- Kun Z pääsee Emmin luokse niin sitoo tämän silmät huivilla ja E selittää tilaa sokeana; miltä tuntuu pinnat, tuoksuu, äänet jne.
- Kun E kohtaa Z ja tunnistaa tämän niin E sitoo Z:n 1.silmät huivilla, 2.korville kuulokkeet, 3.suun teipillä. Aistien rajoittaminen ja pois ottaminen.
- Z selittää pienoismallia liikkeellä, liikkeellistää sekä tunnelmia että elementtejä. Z liikkuu kohti Backstagea ja koppi seuraa perässä (puhuuko koppi tässä jotain, tuleeko sieltä jotain millä ohjailevat tökkivät ihmisiä eteenpäin? Vai sovittiinko sittenkin jo että koppi Bäkkärillä? T jää kaapin luo).
- E tulee ja sitoo Z silmät ja kehon köydellä niin että ei pysty kunnolla liikkumaan, mahdollisesti myös aluksi kontrolloi häntä. Lopuksi vapauttaa.
- Menevät yhdessä koppiin (kaikki ovat siis tällä hetkellä kopissa).
- K tulee uteliaasti ulos kopista, voisi tehdä ulostulon kehonosa kerrallaan.
- Leikittelee lattialuukuilla; hyppii, piirtää niitä, laskee niitä, koittaa seistä käsillään niissä, pituushyppäilee niillä, työntää sormea niihin, kaikkea mitä voi tehdä niillä luukuilla.
- Haistelee ja sitten kuuntelee, museon lattian alla liikkuu jotain. Lähtee seuraamaan ja tarvittaessa pyytää yleisöä seuraamaan mukana.
- Kaappi hiippailee perässä.
- Kun K on ruskeaan kaapin luona ja saanut yleisön taaksensa tulee ’mörkökoppi’ ja syö K:n.
- T makaa jo valmiina ruskean kaapin päällä ja nukkuu.
- E hiippailee varovasti ulos, E & T leikki.
- E juoksee seinämää pitkin, T herää ja menee katsomaan.
- T ottaa mukaan kaksipäisen koiransa eli kopin (näkyy K ja Z päät). T kouluttaa koiraansa, lähtevät E:n perään. E pääsee muovin taakse. T yrittää päästä läpi, ei pääse.
- Purkaa turhautumisensa koiraansa, dsitten pyytää överisti anteeksi, alistuu, pyytää päästä koppiin, menee koppiin.
- Kaikki ovat siis kopissa.
- Kopin sisältä kuuluu höpötystä ja kädet antavat flyereita , kutsuja kokijoille. Flyerissa on kutsu ”Naapurintie 12-26 asukasjuhlaan”.
- Kun flyerit on jaettu, käsinuket pitävät monologit, ”mikä ärsyttää tässä yhteiskunnassa”ja sitten pikkuhiljaa päällekkäin puhumista ja lopuksi huutavat kuorossa ja koppi lähtee liikkumaan pikkuhiljaa näyttelyyn sisälle, kun koppi on omalla paikallaan, leikattu hiljaisuus.
- K, E, Z, T tulevat ulos kopista omina itsenään ja menevät kokoontumispaikalle. Ei-esittäminen, saa katsoa yleisöön, olla vaan. Pikkuhiljaa alkavat muuntautua naapurustoksi.
- Ensin ”kotiinsa”menee T, sitten Z putoaa. K peilaa kankaan kuvia, kun K on peilaamassa lattiatasolla Z hakkaa koppia ja siitä merkki E lähtee verhon takaa omaan ”kotiinsa.
- Sitten kiertelyä eri paikoissa (yleisö valitsee itse mitä katsoo, mitä seuraa, kuinka kauan.
- T kontissa, looppina pölyjen pyyhkimistä, pakkomiellettä, kahvinjuontia, ei näe, ei kuule, kieltää asioita itseltään – myös eriarvoisuus, mielenterveys, sairaus, yksinäisyys, kulissi.
- Z menee kontin alle, hakkaa sen seiniä pyytää rahaa, anelee pääsyä sisään ja menee nojatuoliin katulampun alle ja taas lattialle – kodittomuus, elämänhallinta, eriarvoisuus, syrjäytyminen.
- E on yksiössään, toistaa monologiaan – yksinäisyys, masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko.
- K peilin ja naamioiden luona – identiteetti.
- Jokaisen puuhat rikkoo huutava sireeni. Kaikki kerääntyvät kokoontumispaikalle. Joku tukahduttaa huutavan sireenin vaatteen alle/ jonkun asian sisään esim. ämpäri . Katsovat tapahtumia /tuhoa /kuolemaa/jotain mikä rikkoo kaiken (mikä se sitten onkaan) kukin omalla tavallaan, edelleen erillisinä pysyen.
- Sitten kun on viety ääritilaan niin muuttuvat jälleen omiksi itsekseen, ei-esittäminen.
- Kutsuvat yleisöä seuraamaan itseään nuotiopiiriin.
- Yleisö johdatetaan hämärään tilaan, jossa on tuoleja piirissä.
- Osa tuoleista (5 kpl, laput +tuliäänimaiseman matskut; folio, leivinpaperi) on merkitty .
- Kun yleisö on istuutunut paikalle, alkaa äänimaisema . Kuulevat nuotion äänimaisemaa esim. ääni, paperi, rypistely yms.
- T alkaa tuottaa tulen liikettä ensin hengittäen ja pikkuhiljaa kiihtyen, kasvava & vaarallinen tuli – nopea pysäytys, aksentti, hiipuminen – palaa hengitykseen, kytemään, hiillos. Äänimaisema seuraa mukana ja antaa impulsseja.
- T nousee ylös. ”Kuka sinä olet?” -kysely alkaa. Ensin E, Z ja K kyselevät järjestyksessä. T vastaa assosioiden. Sitten eri suunnilta, ja lopuksi eri suunnilta taukojen kanssa.
- Z tulee T:n taakse, alkaa kertoa omaa monologiaan. T ehkä katsoo, kuuntelee, on läsnä, lähtee. Z huomaa varjonsa, alkaa keskittyä siihen, leikkii sen kanssa.
- Luettelee listaa omista vastauksistaan minä olen … valo, talo, lumi jne.
- K tulee leikkimään Z:n varjon kanssa, liikkeellinen dialogi. Lopulta Z lähtee, K naulaa oman varjonsa kiinni lattiaan.
- K:n monologi
- Joku huutaa ”Tuu tänne istumaan”, K menee.
- Istutaan nuotion ympärillä ja tuijotetaan sen valoa (spottivalo). Valo himmenee, nuotio sammuu.
- Keskustelua siitä että loppuko tämä nyt – taas niitä keskusteluja joita pitäisi yleensä kuulla privana, joku menee laittamaan valot päälle, kumarrukset.